Louhinta takaa oikean kaadon

Salaojat asennetaan aina rakennuksen perustustason alapuolelle. Jotta vesi kulkee putkissa oikeaan suuntaan, täytyy putkien laskea aina rakennukselta purkupaikalle asti. Jos tontilla on kalliota, joka estää salaojan oikean koron, louhitaan sitä pois tieltä, jotta vesi liikkuu putkissa vaivatta.

Louhinta herättää monessa salaojaremonttiin ryhtyvässä jännitystä, mutta oikeiden yhteistyökumppanien ja huolellisen suunnittelun avulla urakka ei maksa maltaita eikä aiheuta viivästyksiä remonttiprojektissa.

– Monesti asiakkaalla on jo etukäteisajatus kalliosta tai tontin perusteella voidaan päätellä, että kalliota joudutaan todennäköisesti louhimaan salaojien tieltä. Todellinen louhintatarve ja -määrä nähdään kuitenkin vasta sitten, kun piha on kaivettu auki. Tällöin selviää kallion ja rakennuksen perustuksen korkeussuhde, louhintaliike Setpalin Raimo Viitanen kertoo.

Asiakas antaa luvan louhintaan

Pääkaupunkiseudulla louhintaa tehdään keskimäärin joka viidennessä salaojaremonttikohteessa. Kallion poistaminen on siis varsin yleistä, ja keskimääräisen louhintaurakan kulutkin jäävät alle 5 000 euron.

– Louhintatyö suunnitellaan huolella eikä sitä aloiteta ennen kuin asiakas on hyväksynyt suunnitelman. Kun rakennuksen seinusta tai salaojan muu kulkuväylä on avattu, tutkitaan huolellisesti, minkä verran kalliota tarvitsee louhia, jotta putket saadaan asennettua oikein, Viitanen selventää.

Louhinta hinnoitellaan yksiköittäin, joten tarkkaa kustannusarviota varten selvitetään, kuinka paljon kalliota täytyy poistaa. Louhittavat yksiköt merkitään mittapöytäkirjaan, josta selviävät myös urakan kokonaiskustannukset.

– Louhinta aloitetaan vasta, kun asiakas on hyväksynyt mittapöytäkirjan. Kustannusarviota on mahdoton antaa ennen kuin piha on kaivettu auki, mutta louhinnan lopullinen hinta ei tule asiakkaalle yllätyksenä, sillä mittapöytäkirjaan kirjataan tarkat tiedot, suunnitelmat ja hinnat ennen kuin työhön ryhdytään, Raimo Viitanen kertoo.

Louhinta on hallittua ja turvallista

Louhintaa varten kallioon porataan reikiä noin 20 senttimetrin välein. Pienessä tai vaikeakulkuisessa louhintakohteessa reiät porataan käsiporalla, muualla käytössä on poravaunu. Molemmissa tapauksissa käytössä on ympäristöön leviävän pölyn keräysjärjestelmä.

Porauksen jälkeen reikään työnnetään hydraulinen kiila, jota avataan työsylinterin avulla. Kun paine kasvaa riittävän suureksi, se lohkaisee kalliosta palan ilman tärinää tai kivien sinkoutumista.

– Koska salaojaremontteja tehdään rakennusten seinustoilla, ei kalliota voi räjäyttää. Louhinta on hallittu ja turvallinen tapa tehdä salaojille tilaa. Tällöin ei ole vaaraa, että perustus tai talon muut rakenteet vaurioituisivat, Viitanen selventää.

Keskimääräinen salaojaremontin yhteydessä tehtävä louhintaurakka kestää kahdesta kolmeen päivää. Asukkaan ei tarvitse varautua louhintatyöhön muuten kuin pohtimalla, mitä aikoo kotona tehdä louhintapäivinä. Reikien poraaminen on nimittäin kovaäänistä työtä, joten etäkokouksia tai lasten päiväunia varten kannattaa hakeutua rauhallisempaan paikkaan.

– Jotta kaikki sujuu jouhevasti, salaojaremonttia tekevän yrityksen on syytä olla nopea louhintatarpeen määrittelyvaiheessa. Kun mittaus ja päätökset salaojien korosta ja muista kokonaisuuteen vaikuttavista tekijöistä tehdään nopeasti, päästään töihin sujuvasti eikä remonttityömaa seiso louhinnan aikana, Raimo Viitanen kertoo.

Yleensä louhinta pyritäänkin suunnittelemaan niin, että remontti etenee koko ajan. Töitä tehdään esimerkiksi rakennuksen toisella seinustalla, kun louhintaporukka poistaa kalliota toisella kohtaa tonttia.

– Louhinnasta ei jää lisäjälkiä tontille, sillä salaojaremontti on käynnissä louhinnan aikana ja remonttifirma siistii jälkensä, kun salaojat on saatu asennettua, Raimo Viitanen lupaa.

Taloyhtiön suoraviivainen salaojaremontti

Helsinkiläinen kolmen huoneiston taloyhtiö teetätti salaojaremontin vuonna 1979 rakennettuun rivitaloon, jotta asuminen olisi jatkossakin huoletonta ja turvallista. Avaimet käteen -periaatteella toteutettu remontti onnistui yli odotusten eikä työnteko häirinnyt asukkaiden arkea.

Kolmen huoneiston taloyhtiössä havahduttiin pohtimaan salaojien kuntoa, kun rakennus ylitti 40 ikävuoden rajapyykin. Taloyhtiön hallitus tiesi, ettei salaojia ollut remontoitu eikä kuvattu vuosikymmenten aikana. Rakennuksen ympärille asennetuista salaojista ei myöskään ollut piirustuksia olemassa.

– Päätimme hallituksessa, että asialle on tehtävä jotakin. Tilasimme laajan salaojakartoituksen, jonka myötä selvisi, että salaojat ovat olemassa ja ikäänsä nähden ne ovat kunnossa. Toki putkissa oli jonkin verran hiekkaa ja kasvien juuria, mutta iän huomioiden tilanne oli kelvollinen, taloyhtiön hallitukseen kuuluva Sanna Poikonen kertoo.

Kartoituksen mukaan salaojat olivat kuitenkin elinkaarensa loppusuoralla, ja remontti olisi edessä viimeistään viiden vuoden päästä. Tähän tietoon nojaten hallitus päätti toimia ennen kuin salaojat aiheuttaisivat ongelmia.

– Remontin ajankohdasta käytiin keskustelua, mutta lopulta kaikki olivat sitä mieltä, että on hyvä uusia salaojajärjestelmä nyt, kun kosteusvaurioita ei vielä ole päässyt syntymään, Poikonen kuvailee.

Kilpailutukseen kannattaa panostaa

Poikonen oli tutustunut alan toimijoihin jo aiemmin, kun hän etsi yritystä, joka kartoittaisi salaojien kunnon. Lisäksi hän oli kysellyt suosituksia ja kokemuksia sosiaalisen median ryhmistä.

– Pyysimme tarjoukset viideltä toimijalta. Heistä kolme kävi paikan päällä tekemässä kartoituksen ja yksi teki tarjouksen näkemättä kohdetta. Viidennen yrityksen kalenteri oli niin täynnä, etteivät he osallistuneet tarjouskilpaan, Sanna Poikonen muistelee.

Neljän tarjouksen vertaileminen osoittautui Poikosen mukaan koko projektin työläimmäksi vaiheeksi. Koska tarjoukset olivat keskenään erilaisia, niiden tutkimiseen ja vertaamiseen meni runsaasti aikaa. Tarkentavien kysymysten avulla hallitukselle selvisi lopulta, mitä kaikkea tarjouksiin todella kuuluu, ja päätös saatiin aikaiseksi.

– Yksi Torstenin valintaa puoltanut seikka oli heidän tarjouksensa, johon oli eritelty todella selkeästi kaikki, mitä urakka pitää sisällään. Maallikonkin oli helppo lukea tarjousta, Poikonen kiittelee.

Taloyhtiön hallitus oli asettanut määräävimmäksi valintakriteeriksi sen, että salaojaremontti tulee toteuttaa avaimet käteen -periaatteella. Niinpä Torstenin kokonaisvastuurakentamisen malli sopi tilanteeseen todella hyvin.

– Valintaan vaikuttivat myös urakan ajankohta ja kesto sekä takuu, joka kattaa sekä toteutuksen että lopputuloksen. Myös urakan hinta, ulkopuolisen valvojan hyödyntäminen sekä positiiviset referenssit puolsivat Torstenin valintaa, Sanna Poikonen listaa.

Hän muistaa, että jo tarjouksen tekemistä varten tehdyssä kartoituksessa Torstenin työntekijöistä oli syntynyt ammattimainen ja luotettava mielikuva, joka osoittautui todeksi onnistuneen remontin myötä. Lisäksi dialogi remontin teettäjän ja tekijöiden välillä toimi: taloyhtiön edustajille syntyi vaikutelma, että heitä todella kuunnellaan ja heidän mielipiteillään on painoarvoa.

Remontti onnistui yli odotusten

Salaojaremontti alkoi sopimusten mukaisesti maaliskuun lopulla ja eteni määrätietoisesti ja ammattimaisesti.

– Meille tuli yllätyksenä, että salaojaremontin voi aloittaa jo niin varhain keväällä. Koska pääsimme alkuun aikaisin, saamme nyt nauttia kesästä remontoidulla pihalla.

Sanna Poikosen mukaan kaikki remonttiin osallistuneet tahot olivat ystävällisiä ja joustavia. Etukäteen asukkaat olivat miettineet, aiheutuuko remontista melu- tai kulkuhaittoja, mutta arki salaojaremontin keskellä sujui paremmin kuin hyvin.

– Meidän näkemyksiämme kysyttiin pitkin matkaa ja mielipiteitämme todella kuunneltiin. Voin sanoa, että ajatuksemme toteutettiin aina. Myös remontin valvonta oli aktiivista, mikä lisäsi luotettavuuden tuntua, Poikonen kertoo.

Projekti sujui suuremmitta yllätyksittä ja pieniin muutoksiin löytyi aina ratkaisu ja tekijä Torstenin kautta. Ulkopuolisen valvojan ansiosta remontti dokumentoitiin tarkasti, ja myös Torstenin puolelta taloyhtiö sai runsaasti tietoa uudesta salaojajärjestelmästä. Lisäksi Torsten laati remonttikohteesta päivitetyt salaojapiirustukset.

Sopimus velvoittaa kaikkia tahoja

Sanna Poikonen kannustaa salaojaremonttia suunnittelevia taloyhtiöitä panostamaan urakan kilpailuttamiseen ja tarjousten vertailuun. Tarjous kannattaa aina pyytää useammalta toimijalta ja hyödyntää myös puskaradion kokemuksia, kun valitsee tarjouskilpaan otettavia yrityksiä.

– Tarjouksia on syytä vertailla rinnakkain ja pyytää yrityksiltä lisätietoja, jotta selviää, mitä kaikkea summa todella sisältää. Pienetkin asiat kannattaa selvittää ja kirjata ylös, Poikonen kannustaa.

Lisäksi hän kehottaa pitämään huolta siitä, että urakkasopimuksessa on myös sanktiopykälä: jos remontti ei valmistu aikataulussa, korvaa urakoitsija myöhästymisen tilaajataholle. Tämä luo urakoitsijalle paineen toimia sovitun aikataulun mukaisesti.

– Avaimet käteen -remonttiin on syytä sopia kiinteä hinta ja tarkistuttaa sopimukset lakimiehellä, jos vain mahdollista. Näin taloyhtiön hallitus voi olla varma myös siitä, että sopimus velvoittaa kaikkia taloyhtiön osakkaita hoitamaan oman osansa remontin kustannuksista. Tällöin vältytään maksamiseen liittyviltä yllätyksiltä, Poikonen huomauttaa.

Kellari, matala perustus ja valesokkeli korostavat salaojien merkitystä

70- ja 80-luvuilla rakennettiin runsaasti taloja, joissa on joko valesokkeli tai muuten hyvin matalat perustukset. Tällaisissa rakennuksissa salaojien toimivuuteen kannattaa panostaa erityisen paljon, etenkin jos rakennuspaikka on märän puoleinen. Mitä matalampi sokkeli talossa on, sitä tärkeämpää on toimiva kuivatus.

Suomen Talokatsastuksen perustaja, rakennusmestari Pekka Vaittisen kokemus kertoo, että ennen 1990-lukua rakennetuista taloista etenkin kellarillisissa kodeissa ja märälle rakennuspaikalle sijoitetuissa taloissa on monesti haasteita kosteuden kanssa, jos talon salaojista ei ole pidetty huolta.

Lisäksi riskikohteisiin kuuluvat rinnetonteille rakennetut kodit, joiden rinteen puoleista seinää rasittavat muun muassa keväiset sulamisvedet. Samankaltaiseen erityisen tarkkaavaisuuden ryhmään voidaan asettaa 70–90-luvuilla rakennetut talot, joissa on valesokkeli tai ylipäätään matalat perustukset.

– Kun seinän puurakenteet tulevat lähelle maanpintaa, on talon vierustat syytä pitää erityisen kuivana. Puurakenne ja seinän eristeet vaurioituvat herkästi, jos ne joutuvat kosteudelle alttiiksi, rakennusten kuntotarkastuksia tekevä Vaittinen kertoo.

Valesokkelillisessa talossa seinäpinnan ja maaperän korkeusero voi ulkoapäin näyttää suurelta, mutta todellisuudessa seinän puurakenteet laskeutuvat ulos näkyvää rajapintaa alemmas. Ne voivat ulottua jopa maanpinnan alapuolelle asti, jolloin sokkelin ulkopuolelle asennetun patolevyn rooli on tärkeä. Sen merkitys on suuri myös matalaperusteisissa taloissa, joissa myös seinien ulkopinnat tulevat lähelle maaperää.

– Betoni on vähän kuin sokeripala eli se imee itseensä vettä. Monissa 70- ja 80-luvuilla rakennetuissa taloissa betonia suojaava patolevy on ajan saatossa fuskannut esimerkiksi vaurioitumisen takia. Tämä taas on voinut johtaa siihen, että kosteus on imeytynyt ensin betoniin ja siitä talon eristeisiin ja puurakenteisiin, Vaittinen selventää.

Remontoi salaojat toimiviksi

Jotta talon rakenteet pysyisivät kuivina, on pihan vesitalous suunniteltava huolella ja siitä vastaavat järjestelmät pidettävä hyvässä kunnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa salaoja- ja sadevesijärjestelmien toiminnan seuraamista ja toimimattomien järjestelmien kunnostamista.

Iäkkäämpien järjestelmien kohdalla remonttitarve on hyvä kartoittaa ajoissa. Neljäkymmentä vuotta vanha ja nykyinen salaojajärjestelmä kun eroavat toisistaan yön ja päivän tavoin.

– Nykyään esimerkiksi käytetään kovia runkoputkia, joiden halkaisija on vähintään 100 millimetriä. Vahvan materiaalin ansiosta putket kulkevat suorassa, jolloin saadaan aikaiseksi oikeanlainen vietto ja vesi kulkee putkissa hyvin, Pekka Vaittinen selventää.

80-luvusta poiketen nykyiset salaojaputket ympäröidään salaojasoralla, jotta vesi kulkee hyvin maaperästä putkeen. Perusmaa taas erotetaan salaojasorasta suodatinkankaalla, jotta maamassat eivät sekoitu keskenään.

– Putket myös asennetaan eri syvyyteen kuin ennen. Nykyisin oikea korko salaojaputkille on talon anturan alla. Jos putket ovat liian korkealla, ne antavat pohjaveden nousta perustusten tasolle eivätkä siis pysty hoitamaan tehtäväänsä, Vaittinen kertoo.

Riittävän syvään ja sopivaan viettoon asennetuista putkista vesi kulkee hallitusti salaojakaivoihin ja edelleen perusvesikaivoon, josta se ohjataan lopulta kunnalliseen hulevesiviemäriin. 

– Uusiin järjestelmiin kuuluu myös perusvesikaivoon asennettu padotusventtiili, joka takaa, ettei vesi liiku salaojien suuntaan, jos sadevesiputket tai hulevesiviemäri tulvivat esimerkiksi rankkasateiden takia.

Ylläpidä ja huolla salaojia

Lähes 30 vuotta asuntojen kuntotarkastuksia tehnyt Pekka Vaittinen tietää, että moni asuntoa ostava osaa kysyä salaojista, kun tutustuu myytävänä olevaan kohteeseen. Salaojajärjestelmän ylläpito ja huolto eivät kuitenkaan saa yhtä suurta huomiota. Tähän Vaittinen toivoo muutosta.

– Salaojakaivot olisi syytä tarkistaa vuosittain ja putket huuhdella viiden vuoden välein. Samalla sitten tarkastetaan koko järjestelmän tila ja toiminta. Näin pysytään kartalla salaojien kunnosta, Vaittinen neuvoo.

Pumppaamo pitää perustukset kuivina

Vesi kulkee viettona vain alamäkeen eli painovoiman avulla. Jos kaupungin sadevesiviemäri tai purkupaikkana toimiva oja on salaojaa ylempänä, on vettä nostettava pumppaamolla. Näin salaojat tyhjenevät ja perustus pysyy kuivana. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan pumppaamon idea.

– Kuten kaikki tiedämme, vesi ei kulje ylämäkeen, joten vesi siirretään sadevesiviemäriin pumppaamon avulla, Talokaivon Heikki Vihtonen kertoo.

Tavoitteena on aina veden luonnollinen eli painovoimainen kulku putkissa, mutta kaikilla rakennuspaikoilla se ei ole mahdollista. Pumppaamotarpeen ratkaisee siis perustuksen korko suhteessa purkupaikkaan.

Pumppaamon tarve selviää usein vasta saneerauksen yhteydessä

Heikki Vihtosen mukaan saneerauskohteissa pumppaamo voi tulla ajankohtaiseksi ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin monen ennen 1990-lukua rakennetun talon salaojat on sijoitettu perustuksen vierelle, kun nykytietämyksellä salaoja sijoitetaan perustuksen alapuolelle eli aiempaa syvemmälle. Jo tämä korkomuutos (noin 20 cm) voi olla ratkaiseva tekijä.

– Toinen syy voi olla se, että vanhemmissa rakennuksissa ei edes ole salaojia tai niiden purkupaikka on sellainen, johon vesiä ei voi enää ohjata. Tällaisesta esimerkkinä on jätevesiviemäri tai avo-oja, joka on aikojen saatossa peitetty, Vihtonen kertoo.

Salaojaremontin yhteydessä saatu kaupungin sadevesiviemärin liittymiskorko, ratkaisee pumppaamotarpeen kiinteistöllä.

Koska remonttikohteet ovat keskenään varsin erilaisia, asettavat ne myös erilaisia vaatimuksia kohteeseen sopivalle pumpulle, tehoille ja fyysisille mitoille. Talokaivo valmistaa asiakastarpeeseen räätälöidyt pumppaamot työmaalta saatujen mitoitustietojen mukaisesti.

– Pumppaamon toimitusprosessi on kaikkien kannalta sujuva, kun kohteeseen mittojen mukaan tehty pumppaamo pystytään toimittamaan paikalle muutaman työpäivän kuluessa. Tällöin työmaa ei keskeydy ja pumppaamon asentamiselle myös sähkötyön osalta jää riittävästi pelivaraa, Talokaivon Vihtonen toteaa.

Pumppaamo on helppohoitoinen ja huoleton

Nykyiset pumppaamot ovat pitkäikäisiä renkejä, sillä pumppujen vaihtoväli on kahdeksasta kymmeneen vuotta. Jatkuvaa huolenpitoakaan pumppaamo ei tarvitse: kaksi kertaa vuodessa tehtävä kuntotarkastus riittää.

– Pumppaamon aktiivisin sesonki on keväällä roudan sulaessa sekä syksyllä ennen pakkasten tuloa. Silloin kannattaa kuulostella, käykö pumppu. Syksyn huoltotöihin kuuluvat myös pihakaivojen sakkapesien puhdistukset, millä varmistetaan, ettei pumppaamoon pääse hiekkaa tai kiviä, Heikki Vihtonen neuvoo.

Puolivuosittain on syytä testata myös, toimiiko pumpussa oleva hälytin, joka ilmoittaa vedenpinnan noususta. Hälyttimen pitäisi joko sytyttää näkyvään paikkaan asennettu hälytysvalo tai lähettää viesti puhelimeen, kun vesi nousee hälytysrajaan. Tällöin asukas tietää käydä tutkimassa, mikä pumpulla on hätänä, tai kutsua paikalle huoltohenkilön.

– Vedenpinta voi nousta esimerkiksi siksi, että jokin pieni roska on kiilautunut käynnistysvipan ja pumpun rungon väliin. Monesti pumpun saa siis kuntoon itsekin, Vihtonen pohtii.

Valvoja seuraa remontin etenemistä

Ammattitaitoinen valvoja lisää salaojaremontin arvoa, sillä hän seuraa remontin etenemistä ja laatii prosessista kuvallisen dokumentin. Erityisen iso apu ulkopuolisesta valvojasta on silloin, kun eteen tulee yllättäviä lisätöitä, kuten kallion louhintaa tai pumppaamon asentaminen. Tällöin valvoja auttaa lisätöiden kohtuullisuuden arvioinnissa.

Raksystemsillä salaojaremonttien valvontaa tekevän Sami Jyräsalon mukaan ulkopuolisen valvojan käyttö on kannattavaa lähes jokaisella työmaalla.

– Jos projekti on kovin pieni eli salaojia kunnostetaan esimerkiksi vain yhden seinän osalta, silloin valvojaa ei välttämättä tarvita, mutta isommissa kohteissa hänestä on apua, etenkin jos remontin teettäjällä ei ole kokemusta tai asiantuntemusta salaojien remontoimisesta, Jyräsalo kertoo.

Yleisintä ulkopuolisen valvojan käyttö on taloyhtiöiden remonttikohteissa, sillä silloin valvonnasta aiheutuvia kustannuksia on jakamassa useampi henkilö. Lisäksi taloyhtiön hallitus saa samalla tahon, jonka kanssa jakaa vastuuta projektista.

Remontin vaiheet dokumentoidaan tarkasti

Ulkopuolisen valvojan tehtävänä on seurata, että remontti etenee suunnitelmien mukaan ja urakoitsija noudattaa hyvää työtapaa. Lisäksi valvoja laatii projektista kuvallisen valvontaraportin, johon tallennetaan remontin vaiheet.

Tavanomaista salaojaremonttia valvoja käy seuraamassa nelisen kertaa. Ensimmäisellä vierailulla hän tekee mallikatselmuksen putkien asentamisen osalta. Toisella kertaa tarkastetaan muun muassa perusmuurin ulkopintaan asennettavat perusmuurilevyt ja kolmannella visiitillä huomio on kaivantojen täyttämisessä. Remontin valmistuttua valvoja tekee vielä loppukatselmuksen.

– Kaikki remontin vaiheet dokumentoidaan valvontaraporttiin. Se on tärkeä dokumentti, sillä kuvien ja tekstien avulla remontin teettäjälle osoitetaan, ettei hän maksa tyhjästä, Sami Jyräsalo huomauttaa.

Valvoja on puolueeton ammattilainen

– Valvoja on puolueeton taho remontin teettäjän ja tekijän välissä. Valvojasta voi olla merkittävää hyötyä etenkin silloin, jos eteen tulee yllätyksiä. Tällöin hänen tehtävänsä on auttaa lisätöiden kohtuullisuuden arvioinnissa, Jyräsalo kuvailee.

Hänen mielestään on erittäin tärkeää, että remontin molemmat osapuolet – teettäjä ja tekijä – kokevat, ettei valvoja asetu toisen puolelle tai vedätä toista. Tällöin valvojan ammattitaitokin pääsee parhaiten esiin.

– Tavoitteena on, että remontin jälkeen salaojat toimivat, kuten niiden on suunnitelmassa ajateltu toimivan, ja rakennuksen perustukset pysyvät kuivina. Hyvä suunnittelu ja suunnitelman huolellinen noudattaminen takaavat tämän, Jyräsalo summaa.

Omakotitalon salaojaremontti, Rekola

Tutkimus paljasti salaojien heikon kunnon ja remontoimme ne täydellisesti. Työ tehtiin ”avaimet käteen” –toimituksena myös kivetysten ja aitojen osalta, kaikki käyttövalmiina remontin luovutuksessa.

Continue reading

Rivitalon salaojaremontti, Rajakylä

kuntokartoituksessa huomattiin puutteita salaojissa ja yhtiössä päätettiin ryhtyä toimeen ennen kuin kosteus aiheuttaa vaurioita. Kohteeseen tehtiin täydellinen salaojaremontti sadevesijärjestelmineen ja routasuojauksineen.

Continue reading

ISODRÄN-levy pitää kellarin kuivana ja lämpimänä

Pientalon salaojaremontissa uusitaan monesti myös kodin maanalaisten lämpimien tilojen lämmöneristys. ISODRÄN-menetelmän avulla esimerkiksi kellarin maanvastaisiin seiniin saadaan lämmöneristyksen lisäksi seinärakennetta kuivattava suojamateriaali, joka toimii myös kapillaarikatkona.

Ruotsalainen ISODRÄN-levy on salaojittava lämmöneriste, joka edistää rakenteiden kuivumista, sillä se on diffuusioavoin materiaali. Bitumilateksiemulsiolla käsitellyistä ja yhteenliimatuista, pyöreistä EPS-palloista koostuva levy päästää kosteuden siirtymään vapaasti pois rakenteesta.

– Kosteuden eli vesihöyryn kulkeutuminen tapahtuu lämpötilaeron aiheuttamasta vesihöyryn paine-erosta. Koska rakennuksen sisäilma ja seinärakenne ovat lämpimämpiä kuin sitä ympäröivä maa-aines, pyrkii vesihöyrynpaine tasoittumaan niin, että vesihöyry kulkee lämpimästä kylmään, ISODRÄN-levyjä maahantuovan Muottikolmion toimitusjohtaja Mikko Aalto selventää.

Viilentyessään vesihöyry tiivistyy vedeksi ja valuu ISODRÄN-levyn salaojittavuuden ansiosta talon anturan vierellä olevaan salaojaputkeen. Rakennusta ympäröivä salaojajärjestelmä huolehtii lopulta veden kuljettamisesta pois talon perustusten luota.

– Toiseen suuntaan levy toimii kapillaarikatkona. Se ei johda kosteutta kapillaarisesti seinää kohti, vaan levyä ympäröivän maaperänkin kosteus valuu levyrakenteessa alas ja salaojiin, Aalto kuvailee.

ISODRÄN-menetelmä sopii remonttikohteisiin

ISODRÄN-menetelmää käytetään etenkin korjauskohteissa. Kun omakoti-, pari- tai rivitaloon tehdään salaojaremontti, uusitaan samalla myös maanalaisten lämpimien tilojen lämmöneristys. ISODRÄN-menetelmän suosiota remonttikohteissa selittää muun muassa asentamisen helppous: kun piha kaivetaan talon perusmuurin ympäriltä auki ja maa poistetaan, voidaan samaa maa-ainesta käyttää ISODRÄN-levyillä vuoratun perusmuurin peittämiseen.

– Kustannukset pysyvät pienempinä, koska vanhaa maa-ainesta ei tarvitse kuljettaa pois eikä sen tilalle tarvitse ostaa pestyä sepeliä, Mikko Aalto paljastaa.

Erityisen hyvä ratkaisu ISODRÄN-levy on silloin, jos kosteutta on jo päässyt kellarin rakenteisiin. ISODRÄN-levyt voi nimittäin asentaa kosteankin perusmuurin ympärille ja maamassat voi palauttaa takaisin paikalleen. Levyn kuivattava ominaisuus siirtää vesihöyryä pois rakenteesta eli kuivattaa perusmuuria.

– Kosteutta on voinut päästä rakenteisiin esimerkiksi kapillaarisesti anturan tai perusmuurin alaosan kautta. ISODRÄN-menetelmä kuivattaa rakennetta ja ylläpitää sen pysymistä kuivana, Aalto kertoo.

Levyt voi asentaa maanvastaisten lämpimien tilojen ympärille myös ennaltaehkäisevästi. Tällöin kosteus ei pääse kerääntymään rakenteisiin vastaisuudessakaan.

– Levy on hyvissä olosuhteissa maan alla, joten sen käyttöikä on yhtä pitkä kuin rakennuksen käyttöikä, Mikko Aalto lupaa.

Lämmöneriste suitsii energiankulutusta

Kosteudenpoiston lisäksi ISODRÄN-levy toimii tehokkaana lämmöneristeenä. EPS-palloista valmistetun levyn eristysarvo on styroxin kanssa samaa luokkaa, joten kellarin lämpö ei pääse karkaamaan perusmuurin läpi maaperään. Tämä taas näkyy matalampana energiankulutuksena.

– ISODRÄN-menetelmää on käytetty Suomessa 1990-luvun puolivälistä saakka. Ruotsissa käyttökokemusta on kertynyt vielä pidempään, Aalto toteaa.

Levyt valmistetaan painemuottitekniikalla, kukin levy erikseen. Tällöin levyihin ei tule leikkaamalla avattuja pintoja. Valmistamisessa huomioidaan myös tarkasti oikea puristuslujuus, sillä eri käyttökohteet, kuten eri kaivuusyvyydet, kuormittavat levyjä eri tavoin.

– Kohdekohtaisen suunnitelman ISODRÄN-levyjen käytöstä tekee urakoitsija. Meillä on pitkä kokemus Torstenin kanssa toimimisesta ja heillä on ammattitaitoa sekä kokonaisuuden suunnitteluun että levyjen asentamiseen, Mikko Aalto kertoo.

Kuvaus kertoo salaojajärjestelmän kunnon

Jos kodin salaojajärjestelmän kunto mietityttää, kannattaa paikalle pyytää ammattilainen, joka tarkistaa tilanteen. Maan alla kulkeviin putkiin ja järjestelmään kuuluviin salaojakaivoihin päästään kurkistamaan putkistokameran avulla.

Rakennusten ympärille asennettujen salaojien tarkoituksena on estää pohjaveden haitallinen nousu perustuksiin eli pitää talon perustukset kuivana. Pohjaveden korkeus vaihtelee eri alueilla ja vuodenaikojen mukaan. Keskimäärin pohjavettä esiintyy 1–5 metrin syvyydessä. Suurin riski talon perustuksen ja pohjaveden kohtaamiseen onkin kellarillisissa kodeissa, joissa perustukset ovat normaalia syvemmällä maan alla.

– Yleensä meidät tilataan paikalle, kun ongelmia on ilmennyt. Kosteus on päässyt jo kellariin, talon sokkeliin on ilmestynyt läikkiä tai maali ei pysy sokkelissa, salaojien kuvauksia ja kuntotarkastuksia tekevän PR-Clean Oy:n toimitusjohtaja Pekka Koskinen kertoo.

Toinen yleinen tilanne, jossa salaojajärjestelmä tutkitaan myös sisältäpäin, on asunnon myynnin yhteydessä tehtävä kuntokartoitus. Putkiston kuvaus ei kuulu kuntotarkastuksen piiriin automaattisesti, mutta jos salaojajärjestelmää ei ole vuosien varrella huollettu tai kunnostettu, voi putkiston kuvauttaminen olla kannattavaa, jotta myyjä ja ostaja saavat paikkansapitävää tietoa järjestelmän kunnosta.

– Kasvavana ryhmänä ovat myös ne kiinteistönomistajat, jotka kuvauttavat salaojajärjestelmän kymmenen vuoden välein, jotta pysyvät kartalla siitä, mikä on järjestelmän kunto, Koskinen toteaa.

Kamera tallentaa putkiston tilanteen

Koska salaojaputki kulkee talon anturan alapuolella ja salaojakaivotkin voivat olla jopa useamman metrin syviä, on järjestelmän kokonaisvaltainen tutkiminen kotikonstein hankalaa. Ammattilaisvälinein, putkistokameran avulla, putkien ja kaivojen kunnon saa selville hyvinkin tarkasti.

– Jos salaojakaivot ovat kokonaan maan alla, tarkistus alkaa niiden paikantamisella. Samalla kertaa kaivot myös korotetaan maan pintaan, jotta niiden vuosittainen tarkistaminen on helpompaa, Pekka Koskinen selventää.

Ensimmäisestä löytyneestä kaivosta syötetään sisään putkistokamera, joka työnnetään salaojaputkea pitkin seuraavaan kaivoon. Kamera tallentaa kulkureittinsä videolle, jolta järjestelmän kunto on helppo saada selville.

– Loput järjestelmän salaojakaivotkin saadaan selvitettyä kameran avulla, sillä putkea pitkin kaivosta toiseen työnnetty kamera voidaan paikantaa maan päältä käsin. Yhdestä kaivosta pääsee yleensä kahteen suuntaan, joten jokaista maan alla olevaa kaivoa ei tarvitse kaivaa esiin kuvauksen yhteydessä.

80-luvun salaojat kuuluvat riskiryhmään

Samalla kun kamera kertoo koko putkiston kunnon, laativat ammattilaiset kartan salaojaputkien ja -kaivojen sijainnista. Tarkasteluun pääsee myös putkiston korko suhteessa rakennuksen alimpaan lattiatasoon.

– Eniten vikoja on 80-luvulla rakennetuissa taloissa, sillä tuohon aikaan salaojaputket sijoitettiin liian ylös. Kun putket ovat anturan tasolla tai jopa ylempänä, pääsee pohjavesi kastelemaan perustukset, jos rakennuspaikka on kostea, Pekka Koskinen tietää.

70- ja 80-luvuilla asennetuissa järjestelmissä ei myöskään ole panostettu putkia ympäröivän soran laatuun vaan salaojat on saatettu ympäröidä perusmaalla. Nykyisissä järjestelmissä salaojaputken ympärille laitetaan 10–20 senttimetriä salaojasoraa, jonka läpi vesi pääsee kulkemaan vaivatta.

– Ongelmia on myös kaatojen kanssa, sillä vanhat peltosalaojaputket, joita rakennustenkin ympärillä ennen käytettiin, saattavat aaltoilla maan sisällä, jolloin vesi ei valu kaivoon vaan jää seisomaan putkeen. Myös puiden juuret ovat saattaneet tukkia putken, Koskinen kertoo.

Sadevesien hallinta kuntoon samalla kertaa

Salaojajärjestelmän lisäksi perustusten kuivana pysymiseen vaikuttaa sadevesien hallittu ohjaaminen pois rakennuksen lähettyviltä. Jos sadevesien hallinta on huonolla tolalla eivätkä salaojatkaan toimi kunnolla, on riski perustusten kostumiseen keskimääräistä suurempi. Hyvällä suunnittelulla ja ammattitaidolla tehdyllä remontilla pihan vesitalouden voi kuitenkin saada hyvälle mallille, jolloin perustukset pysyvät kuivana.

– Kunnostettu järjestelmä huomioi sekä pohjaveden että sadevesien kuljettamisen. Sen putkisto on aiempaa vahvempaa materiaalia, putket on asennettu oikeaan korkoon ja niiden kaadotkin ovat kunnossa. Lisäksi putket on ympäröity salaojasoralla, josta perusmaa on erotettu suodatinkankaalla. Samalla talon perustusten ympärille on asennettu patolevy, joka huolehtii osaltaan siitä, ettei kosteus siirry maasta perustuksiin, Pekka Koskinen listaa nykyaikaisen järjestelmän etuja.

Uusiin järjestelmiin kuuluu myös padotusventtiili, joka estää veden virtaamisen salaojien suuntaan esimerkiksi rankkasateiden aikana. Kun sadevesijärjestelmässä on ruuhkaa, huolehtii perusvesikaivossa oleva padotusventtiili siitä, ettei vesi kulje salaojiin vaan suuntaa purkupaikkaansa, joka on useimmiten kunnallinen hulevesiviemäri.