Vesi kulkee viettona vain alamäkeen eli painovoiman avulla. Jos kaupungin sadevesiviemäri tai purkupaikkana toimiva oja on salaojaa ylempänä, on vettä nostettava pumppaamolla. Näin salaojat tyhjenevät ja perustus pysyy kuivana. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan pumppaamon idea.

– Kuten kaikki tiedämme, vesi ei kulje ylämäkeen, joten vesi siirretään sadevesiviemäriin pumppaamon avulla, Talokaivon Heikki Vihtonen kertoo.

Tavoitteena on aina veden luonnollinen eli painovoimainen kulku putkissa, mutta kaikilla rakennuspaikoilla se ei ole mahdollista. Pumppaamotarpeen ratkaisee siis perustuksen korko suhteessa purkupaikkaan.

Pumppaamon tarve selviää usein vasta saneerauksen yhteydessä

Heikki Vihtosen mukaan saneerauskohteissa pumppaamo voi tulla ajankohtaiseksi ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin monen ennen 1990-lukua rakennetun talon salaojat on sijoitettu perustuksen vierelle, kun nykytietämyksellä salaoja sijoitetaan perustuksen alapuolelle eli aiempaa syvemmälle. Jo tämä korkomuutos (noin 20 cm) voi olla ratkaiseva tekijä.

– Toinen syy voi olla se, että vanhemmissa rakennuksissa ei edes ole salaojia tai niiden purkupaikka on sellainen, johon vesiä ei voi enää ohjata. Tällaisesta esimerkkinä on jätevesiviemäri tai avo-oja, joka on aikojen saatossa peitetty, Vihtonen kertoo.

Salaojaremontin yhteydessä saatu kaupungin sadevesiviemärin liittymiskorko, ratkaisee pumppaamotarpeen kiinteistöllä.

Koska remonttikohteet ovat keskenään varsin erilaisia, asettavat ne myös erilaisia vaatimuksia kohteeseen sopivalle pumpulle, tehoille ja fyysisille mitoille. Talokaivo valmistaa asiakastarpeeseen räätälöidyt pumppaamot työmaalta saatujen mitoitustietojen mukaisesti.

– Pumppaamon toimitusprosessi on kaikkien kannalta sujuva, kun kohteeseen mittojen mukaan tehty pumppaamo pystytään toimittamaan paikalle muutaman työpäivän kuluessa. Tällöin työmaa ei keskeydy ja pumppaamon asentamiselle myös sähkötyön osalta jää riittävästi pelivaraa, Talokaivon Vihtonen toteaa.

Pumppaamo on helppohoitoinen ja huoleton

Nykyiset pumppaamot ovat pitkäikäisiä renkejä, sillä pumppujen vaihtoväli on kahdeksasta kymmeneen vuotta. Jatkuvaa huolenpitoakaan pumppaamo ei tarvitse: kaksi kertaa vuodessa tehtävä kuntotarkastus riittää.

– Pumppaamon aktiivisin sesonki on keväällä roudan sulaessa sekä syksyllä ennen pakkasten tuloa. Silloin kannattaa kuulostella, käykö pumppu. Syksyn huoltotöihin kuuluvat myös pihakaivojen sakkapesien puhdistukset, millä varmistetaan, ettei pumppaamoon pääse hiekkaa tai kiviä, Heikki Vihtonen neuvoo.

Puolivuosittain on syytä testata myös, toimiiko pumpussa oleva hälytin, joka ilmoittaa vedenpinnan noususta. Hälyttimen pitäisi joko sytyttää näkyvään paikkaan asennettu hälytysvalo tai lähettää viesti puhelimeen, kun vesi nousee hälytysrajaan. Tällöin asukas tietää käydä tutkimassa, mikä pumpulla on hätänä, tai kutsua paikalle huoltohenkilön.

– Vedenpinta voi nousta esimerkiksi siksi, että jokin pieni roska on kiilautunut käynnistysvipan ja pumpun rungon väliin. Monesti pumpun saa siis kuntoon itsekin, Vihtonen pohtii.