70- ja 80-luvuilla rakennettiin runsaasti taloja, joissa on joko valesokkeli tai muuten hyvin matalat perustukset. Tällaisissa rakennuksissa salaojien toimivuuteen kannattaa panostaa erityisen paljon, etenkin jos rakennuspaikka on märän puoleinen. Mitä matalampi sokkeli talossa on, sitä tärkeämpää on toimiva kuivatus.
Suomen Talokatsastuksen perustaja, rakennusmestari Pekka Vaittisen kokemus kertoo, että ennen 1990-lukua rakennetuista taloista etenkin kellarillisissa kodeissa ja märälle rakennuspaikalle sijoitetuissa taloissa on monesti haasteita kosteuden kanssa, jos talon salaojista ei ole pidetty huolta.
Lisäksi riskikohteisiin kuuluvat rinnetonteille rakennetut kodit, joiden rinteen puoleista seinää rasittavat muun muassa keväiset sulamisvedet. Samankaltaiseen erityisen tarkkaavaisuuden ryhmään voidaan asettaa 70-90-luvuilla rakennetut talot, joissa on valesokkeli tai ylipäätään matalat perustukset.
– Kun seinän puurakenteet tulevat lähelle maanpintaa, on talon vierustat syytä pitää erityisen kuivana. Puurakenne ja seinän eristeet vaurioituvat herkästi, jos ne joutuvat kosteudelle alttiiksi, rakennusten kuntotarkastuksia tekevä Vaittinen kertoo.
Valesokkelillisessa talossa seinäpinnan ja maaperän korkeusero voi ulkoapäin näyttää suurelta, mutta todellisuudessa seinän puurakenteet laskeutuvat ulos näkyvää rajapintaa alemmas. Ne voivat ulottua jopa maanpinnan alapuolelle asti, jolloin sokkelin ulkopuolelle asennetun patolevyn rooli on tärkeä. Sen merkitys on suuri myös matalaperusteisissa taloissa, joissa myös seinien ulkopinnat tulevat lähelle maaperää.
– Betoni on vähän kuin sokeripala eli se imee itseensä vettä. Monissa 70- ja 80-luvuilla rakennetuissa taloissa betonia suojaava patolevy on ajan saatossa fuskannut esimerkiksi vaurioitumisen takia. Tämä taas on voinut johtaa siihen, että kosteus on imeytynyt ensin betoniin ja siitä talon eristeisiin ja puurakenteisiin, Vaittinen selventää.
Remontoi salaojat toimiviksi
Jotta talon rakenteet pysyisivät kuivina, on pihan vesitalous suunniteltava huolella ja siitä vastaavat järjestelmät pidettävä hyvässä kunnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa salaoja- ja sadevesijärjestelmien toiminnan seuraamista ja toimimattomien järjestelmien kunnostamista.
Iäkkäämpien järjestelmien kohdalla remonttitarve on hyvä kartoittaa ajoissa. Neljäkymmentä vuotta vanha ja nykyinen salaojajärjestelmä kun eroavat toisistaan yön ja päivän tavoin.
– Nykyään esimerkiksi käytetään kovia runkoputkia, joiden halkaisija on vähintään 100 millimetriä. Vahvan materiaalin ansiosta putket kulkevat suorassa, jolloin saadaan aikaiseksi oikeanlainen vietto ja vesi kulkee putkissa hyvin, Pekka Vaittinen selventää.
80-luvusta poiketen nykyiset salaojaputket ympäröidään salaojasoralla, jotta vesi kulkee hyvin maaperästä putkeen. Perusmaa taas erotetaan salaojasorasta suodatinkankaalla, jotta maamassat eivät sekoitu keskenään.
– Putket myös asennetaan eri syvyyteen kuin ennen. Nykyisin oikea korko salaojaputkille on talon anturan alla. Jos putket ovat liian korkealla, ne antavat pohjaveden nousta perustusten tasolle eivätkä siis pysty hoitamaan tehtäväänsä, Vaittinen kertoo.
Riittävän syvään ja sopivaan viettoon asennetuista putkista vesi kulkee hallitusti salaojakaivoihin ja edelleen perusvesikaivoon, josta se ohjataan lopulta kunnalliseen hulevesiviemäriin.
– Uusiin järjestelmiin kuuluu myös perusvesikaivoon asennettu padotusventtiili, joka takaa, ettei vesi liiku salaojien suuntaan, jos sadevesiputket tai hulevesiviemäri tulvivat esimerkiksi rankkasateiden takia.
Ylläpidä ja huolla salaojia
Lähes 30 vuotta asuntojen kuntotarkastuksia tehnyt Pekka Vaittinen tietää, että moni asuntoa ostava osaa kysyä salaojista, kun tutustuu myytävänä olevaan kohteeseen. Salaojajärjestelmän ylläpito ja huolto eivät kuitenkaan saa yhtä suurta huomiota. Tähän Vaittinen toivoo muutosta.
– Salaojakaivot olisi syytä tarkistaa vuosittain ja putket huuhdella viiden vuoden välein. Samalla sitten tarkastetaan koko järjestelmän tila ja toiminta. Näin pysytään kartalla salaojien kunnosta, Vaittinen neuvoo.
