Torstenin yrittäjä Timo Röyskö vieraili Suomen Talokatsastus Oy:n podcastissa keskustelemassa salaojien merkityksestä, huollosta ja yleisimmistä ongelmista. Keskustelussa käytiin läpi muun muassa, mistä tunnistaa toimivat salaojat, kuinka usein järjestelmää kannattaa huoltaa ja milloin salaojaremontti kannattaa tehdä. Kokosimme tähän artikkeliin podcastin tärkeimmät opit ja neuvot.

Miksi salaojia tarvitaan?

”Ihmiselle on tärkeää pitää jalat kuivina ja sama pätee myös taloon.” Salaojien tärkein tehtävä on pitää rakennuksen perustukset kuivina johtamalla maaperän kosteus pois sokkelin vierestä. Kun maaperän kosteus pääsee jatkuvasti rasittamaan perustuksia, kasvaa riski kosteusvaurioille, homeongelmille ja rakenteiden ennenaikaiselle kulumiselle.

Toimiva salaojajärestelmä kerää perustusten ympärillä olevan maaperän kosteuden ja johtaa sen hallitusti pois rakennuksen läheisyyestä. Näin vesi ei pääse nousemaan kapillaarisesti rakenteisiin eikä aiheuttamaan ylimääräistä kosteusrasitusta sokkelille tai kellaritiloille.

Erityisen tärkeässä roolissa salaojat ovat keväällä lumien sulaessa sekä syksyllä rankkasateiden aikaan. Näinä ajankohtina maaperään kertyy lyhyessä ajassa suuria määriä vettä, jolloin toimivan salaojajärjestelmän merkitys korostuu. Jos salaojat eivät toimi tai niitä ei ole lainkaan, kosteus jää rakennuksen perustusten läheisyyteen ja voi pahimmillaan löytää tiensä kellariin tai muihin rakenteisiin.

Podcastissa Röyskö muistuttaa myös sadevesien hallinnan merkityksestä. Pelkät salaojat eivät riitä, vaan myös katolta tulevat sadevedet tulee johtaa pois rakennuksen vierustalta. Hyvin suunniteltu salaojaremontti sisältääkin salaojien lisäksi sadevesijärjestelmän, perustusten vedeneristyksen, tarvittavat lämmöneristeet sekä oikein toteutetut täytöt, jotka katkaisevat maaperän kapillaarisen kosteuden nousun. Vasta nämä ratkaisut yhdessä muodostavat toimivan kosteudenhallinnan kokonaisuuden ja jonkun niiden puuttuminen määrittää milloin salaojaremontti kannattaa tehdä.

Pikieristys vs patolevy

Rakennusten perustusten kosteuseristys on kehittynyt merkittävästi vuosikymmenten aikana. Vanhemmissa rakennuksissa sokkelin ulkopinta suojattiin usein pelkällä bitumipohjaisella pikieristyksellä. Sen tehtävänä oli estää kosteuden imeytymistä rakenteisiin, mutta yksinään se ei poistanut vettä perustusten viereltä eikä myöskään suojannut vedeneristystä maa-aineksen aiheuttamalta rasitukselta. Ajan myötä pikieristys saattoi vaurioitua tai menettää ominaisuuksiaan, jolloin kosteus pääsi entistä helpommin rakenteisiin.

Nykyaikaisessa salaojaremontissa pikieristyksen rinnalle tai sen tilalle asennetaan vedeneristyksen suojaksi patolevy. Patolevyn nystyräinen rakenne muodostaa ilmatilan perustuksen ja maa-aineksen väliin, jolloin kosteus ei jää seisomaan sokkelia vasten. Samalla patolevy suojaa vedeneristystä mekaanisilta vaurioilta ja ohjaa vettä tehokkaasti alaspäin kohti salaojaputkia. Timo Röyskö korostaa podcastissa, että vasta salaojien, vedeneristyksen ja patolevyn muodostama kokonaisuus tarjoaa perustuksille tehokkaan ja pitkäikäisen suojan kosteutta vastaan.

Mistä tietää, toimivatko salaojat?

Salaojien kuntoa ei aina tarvitse arvioida kaivamalla. Timo Röyskön mukaan ensimmäinen askel on selvittää, löytyykö rakennuksesta salaojien tarkastuskaivot. Uudemmissa, erityisesti 2000-luvulla rakennetuissa kiinteistöissä ne sijaitsevat yleensä rakennuksen kulmilla ja niiden avulla aslaojajärjestelmän toimintaa voidaan tarkkailla ilman kaivuutöitä.

Yksinkertaisimmillaan salaojien toimintaa voi arvioida avaamalla tarkastuskaivon kannen ja katsomalla kaivoon. Jos salaojaputki on näkyvissä, järjestelmä toimii yleensä normaalisti. Kaivon pohjalla voi olla vettä, sillä tarkastuskaivossa on usein sakkapesä, jonka tarkoituksena on kerätä veden mukana kulkeutuvaa maa-ainesta ja muuta kiintoainesta. Tärkeintä on, ettei veden pinta nouse salaojaputken yläpuolelle, sillä silloin veden virtaus voi estyä.

Vanhemmissa rakennuksissa tarkastuskaivoja ei kuitenkaan välttämättä ole lainkaan, vaikka rakennuspiirustuksiin olisi merkitty salaojat. Tällöin järjestelmän kunnon arviointi on huomattavasti vaikeampaa, ja toimivuus voidaan usein varmistaa vain salaojien kuvauksella tai muilla kuntotutkimuksilla. Kuntotutkimuksen avulla on helppo määritellä milloin salaojaremontti kannattaa tehdä.

Toimimattomat salaojat voivat näkyä myös rakennuksessa. Erityisesti kellaritiloihin ilmestyvä kosteus, maakellarimainen haju tai rakenteisiin nouseva kosteus voivat viitata siihen, ettei maaperän vesi enää poistu perustusten ympäriltä suunnitellulla tavalla. Keväällä lumien sulamisen aikaan ja syksyn runsassateiden jälkeen ongelmat korostuvat, sillä juuri silloin rakennuksen perustuksiin kohdistuu vuoden suurin kosteusrasitus.

Kuinka usein salaojat pitää huoltaa?

Nykyisten rakentamismääräysten mukaisesti toteutettu salaojajärjestelmä vaatii yleensä melko vähän huoltoa. Salaojaputket asennetaan sepelikerrokseen ja ympäröidään suodatinkankaalla, mikä estää hienon maa-aineksen päätymisen putkistoon ja vähentää tukkeutumisriskiä merkittävästi.

Huoltotarve kohdistuu useimmiten sadevesijärjestelmään. Pintavesikaivojen sakkapesiin kertyy ajan mittaan hiekkaa, lehtiä ja muuta roskaa, minkä vuoksi ne kannattaa tyhjentää noin 5–10 vuoden välein. Samassa yhteydessä voidaan imutyhjentää myös salaojien tarkastuskaivot, jolloin koko järjestelmän kunto saadaan tarkistettua yhdellä huoltokäynnillä.

Kiinteistön hulevesisuunnitelmasta voidaan tarkistaa tarkastuskaivojen sijainnit sekä se, mihin sade- ja salaojavedet johdetaan. Säännöllinen huolto auttaa pitämään järjestelmän toimintakuntoisena ja mahdolliset ongelmat voidaan havaita ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa kosteusvaurioita rakennuksen perustuksille. Salaojien huoltaminen tai huoltamattomuus vaikuttaa huomattavasti siihen, milloin salaojaremontti kannattaa tehdä.

Mikä on perusvesikaivo?

Perusvesikaivo on tärkeä osa rakennuksen kosteudenhallintaa, vaikka moni kiinteistön omistaja ei tiedä sen olemassaolosta tai tehtävästä. Käytännössä perusvesikaivo toimii pisteenä, johon rakennuksen ympäriltä kerätyt vedet ohjataan ennen niiden johtamista eteenpäin esimerkiksi kunnalliseen hulevesiverkostoon tai avo-ojaan.

Podcastissa Timo Röyskö kertoo, että useimmissa kohteissa perusvesikaivoon yhdistyvät sekä salaojavedet että sadevedet, vaikka muuten nämä järjestelmät toimivat erillään toisistaan. Kaivolta vedet jatkavat matkaansa varsinaiseen purkupaikkaan. Jotta järjestelmä toimisi suunnitellusti, myös perusvesikaivon kuntoa kannattaa tarkistaa säännöllisesti.

Yksi tärkeimmistä tarkistettavista asioista on purkuputki. Sen tulisi olla näkyvissä ja esteetön, jotta vedellä on vapaa kulkureitti pois rakennuksen läheisyydestä. Mikäli purkuputki on tukossa tai veden peitossa, järjestelmän toiminta voi häiriintyä ja kosteusrasitus rakennuksen perustuksia vasten kasvaa.

Padotusventtiili suojaa rakennuksen perustuksia

Perusvesikaivossa sijaitsee yleensä myös padotusventtiili eli takaisinvirtaussuoja. Sen tehtävä on estää veden virtaaminen väärään suuntaan rankkasateiden aikana.

Voimakkaiden sateiden aikana kunnallinen sadevesiviemäri voi täyttyä nopeasti, jolloin vesi pyrkii virtaamaan takaisin päin putkistossa. Jos perusvesikaivossa ei olisi takaisinvirtaussuojaa, sadevesi voisi päätyä takaisin salaojaputkiin. Koska salaojaputkissa on reiät veden keräämistä varten, alkaisi vesi tällöin imeytyä takaisin rakennuksen perustusten ympärille, eli juuri sinne, mistä sen pitäisi poistua.

Padotusventtiili estää tämän ilmiön sulkeutumalla automaattisesti, jolloin vesi ei pääse palaamaan salaojajärjestelmään. Se on pieni mutta erittäin tärkeä osa koko kosteudenhallintajärjestelmää.

Perusvesikaivo kannattaa tarkistaa osana huoltoa

Perusvesikaivon tarkastus ei yleensä vaadi erikoisosaamista. Kiinteistön omistaja voi aika ajoin avata kaivon kannen ja tarkistaa silmämääräisesti, että purkuputki on avoinna eikä kaivoon ole kertynyt ylimääräistä maa-ainesta tai muuta roskaa.

Samalla kannattaa varmistaa, että padotusventtiili näyttää ehjältä eikä siinä näy vaurioita tai tukoksia. Jos järjestelmässä havaitaan poikkeamia tai salaojien toimivuus herättää epäilyksiä, kannattaa pyytää asiantuntija arvioimaan järjestelmän kunto. Säännöllinen tarkastus auttaa havaitsemaan mahdolliset ongelmat ajoissa ja pidentää koko salaoja- ja sadevesijärjestelmän käyttöikää.

Milloin salaojaremontti kannattaa tehdä?

Milloin salaojaremontti kannattaa tehdä onkin ajan kysymys. Salaojajärjestelmää ei kannata uusia pelkästään rakennuksen iän perusteella, vaan sen todellisen kunnon mukaan. Timo Röyskön mukaan ensimmäiset merkit toimimattomista salaojista näkyvät usein kellaritiloissa. Jos kellarissa havaitaan kosteutta, maakellarimaista hajua tai vettä pääsee sisälle erityisesti kevään sulamisvesien tai syksyn runsassateiden aikaan, on syytä selvittää salaojajärjestelmän kunto.

Vanhemmissa rakennuksissa ongelmia aiheuttaa usein myös se, että alkuperäinen salaojajärjestelmä ei vastaa nykyisiä vaatimuksia. Esimerkiksi 1970-luvulla oli tavallista johtaa katolta tulevat sadevedet samaan putkistoon salaojien kanssa. Ratkaisu kuormittaa salaojajärjestelmää tarpeettomasti, sillä rankkasateella putkisto täyttyy nopeasti vedestä eikä enää pysty kuivattamaan rakennuksen perustuksia tehokkaasti.

Ei siis kannata odottaa kosteusongelmien ilmaantumista ennen kuin päättää milloin salaojaremontti kannattaa tehdä. Ne kannattaa huoltaa ja tarkistuttaa säännöllisin väliajoin.

Perusvesipumppaamo ei ole niin pelottava kuin moni luulee

Moni pohtii, milloin salaojaremontti kannattaa tehdä, jos rakennuksen ympärille joudutaan asentamaan myös perusvesipumppaamo. Timo Röyskön mukaan pumppaamoa ei kuitenkaan pidä nähdä ongelmana, vaan osana nykyaikaista ja oikein suunniteltua salaojajärjestelmää. Pumppaamon tarve ei tarkoita, että tontissa tai rakennuksessa olisi jotain poikkeavaa, päinvastoin se mahdollistaa sen, että salaojat voidaan asentaa juuri oikealle korkeudelle rakennuksen perustuksiin nähden.

Aikaisemmin salaojien korkeus määritettiin usein sen mukaan, missä rakennuksen purkupaikka sijaitsi. Jos esimerkiksi kunnallisen sadevesiviemärin liitos oli korkealla, myös salaojat asennettiin sen mukaisesti. Tällöin ne saattoivat jäädä liian ylös eivätkä enää kuivattaneet perustuksia tehokkaasti.

Nykyisin suunnittelun lähtökohtana on rakennuksen perustusten suojaaminen. Salaojat asennetaan aina oikeaan korkoon suhteessa perustuksiin, ja jos luonnollinen vietto ei riitä veden johtamiseen purkupaikkaan, vedet nostetaan perusvesipumppaamon avulla. Näin varmistetaan, että järjestelmä toimii tehokkaasti eikä rakennuksen kosteudenhallinnasta tarvitse tinkiä maaston korkeuserojen vuoksi.

Monella kiinteistön omistajalla on edelleen mielikuva, että pumppaamo vaatii jatkuvaa valvontaa ja säännöllisiä korjauksia. Röyskön mukaan tämä käsitys perustuu pitkälti vanhoihin järjestelmiin. Nykyaikaiset perusvesipumppaamot ovat toimintavarmoja, ja oikein asennettuina sekä huollettuina niiden voidaan odottaa toimivan häiriöttä jopa 10–15 vuotta.

Turvallisuutta lisää myös se, että pumppaamon yhteyteen asennetaan hälytysvalo. Sen ansiosta kiinteistön omistajan ei tarvitse avata pumppukaivoa tai tarkistaa vedenpintaa säännöllisesti. Riittää, että hälytysvaloa vilkaisee esimerkiksi kotiin saapuessaan tai roskia viedessään. Jos valo ei pala, järjestelmä toimii normaalisti. Rankkasateiden jälkeen hälytysvalo voi hetkellisesti syttyä vedenpinnan noustessa, mutta tilanteen normalisoituessa myös valo sammuu.

Perusvesipumppaamo on nykyisin yhä yleisempi osa salaojaremontteja erityisesti kohteissa, joissa tontin korkeuserot tai purkupaikan sijainti estävät veden johtamisen painovoimaisesti. Oikein toteutettuna pumppaamo ei lisää huolia, vaan varmistaa, että salaojajärjestelmä toimii suunnitellulla tavalla ja rakennuksen perustukset pysyvät kuivina myös tulevaisuudessa.

Mitä yllätyksiä salaojaremontissa tulee vastaan?

Vanhojen rakennusten salaojaremontteihin liittyy lähes aina myös epävarmuustekijöitä, joita ei pystytä selvittämään ennen kaivuutöiden aloittamista. Podcastissa Röyskö toteaa, että vaikka on sanottu, että saneerauskohteessa olisi lähes yllätys, jos mitään yllätyksiä ei tulisi vastaan on kokenut urakoitsija kuitenkin nähnyt ja kokenut lähes kaikki yllätykset ennenkin.

Yksi tavallisimmista haasteista on kallio, joka saattaa sijaita aivan rakennuksen perustusten vieressä. Sen tarkkaa sijaintia ei useinkaan tiedetä ennen kaivamista, ja toisinaan kalliota joudutaan louhimaan, jotta salaojat voidaan asentaa oikeaan korkoon. Vanhoissa rakennuksissa voidaan kohdata myös poikkeavia perustusratkaisuja, jotka vaativat erityistä varovaisuutta kaivuutöiden aikana.

Lisäksi monilta vanhemmilta tonteilta puuttuu edelleen liitäntä kunnalliseen hulevesiverkostoon. Röyskön mukaan tämä ei kuitenkaan ole este onnistuneelle salaojaremontille, vaan pikemminkin mahdollisuus. Jos alueelle on myöhemmin rakennettu hulevesiviemäri, voidaan kiinteistö usein liittää siihen remontin yhteydessä. Näin sekä salaoja- että sadevedet saadaan johdettua hallitusti pois tontilta, mikä parantaa rakennuksen kosteudenhallintaa merkittävästi. Torsten hoitaa hulevesijärjestelmään liittymiseen liittyvän kommunikoinnin kaupungin rakennusvalvonnan ja vesilaitoksen kanssa, eikä asiakkaan tarvitse huolehtia näistä

Salaojaremontin toteutukseen vaikuttavat usein myös tontin ja rakennuksen erityispiirteet. Ahtailla tonteilla työskentely vaatii tarkkaa suunnittelua, sillä kaivinkoneille ja työmaaliikenteelle on käytettävissä vain rajallisesti tilaa. Röyskö muistuttaa kuitenkin, että oikean kokoiset koneet löytyvät tontille kuin tontille.

Lisäksi vanhojen rakennusten perustukset voivat poiketa huomattavasti nykyisistä ratkaisuista, minkä vuoksi kaivuutyöt on tehtävä erityisen huolellisesti rakenteita vaarantamatta. Podcastissa Timo Röyskö nostaa esiin myös vanhat ruukkuputket, joita löytyy edelleen monista ennen 1970-lukua rakennetuista kiinteistöistä. Nämä savesta valmistetut salaojaputket ovat vuosikymmenten aikana voineet painua, haljeta tai siirtyä paikoiltaan maan liikkeiden seurauksena. Putkien liitokset eivät myöskään ole tiiviitä, minkä vuoksi maa-aines pääsee helposti putkistoon ja heikentää veden virtausta. Juuri tällaiset rakenteet selviävät usein vasta kaivuutöiden aikana, minkä vuoksi kokeneen urakoitsijan ammattitaito on tärkeässä roolissa koko salaojaremontin onnistumisessa.

Toimiva salaojajärjestelmä on yksi rakennuksen tärkeimmistä kosteudenhallinnan ratkaisuista. Podcastissa Timo Röyskö muistuttaa, että ongelmat kannattaa havaita ajoissa. Salaojien tarkastus, säännöllinen huolto ja oikea-aikainen salaojaremontti ovat huomattavasti edullisempia kuin kosteusvaurioiden korjaaminen jälkikäteen.