Rakennuksen perustukset pysyvät kuivina vain, jos salaojista kertyvä vesi pääsee poistumaan hallitusti perustuksista pois päin. Yleensä vesi kulkee viettona alamäkeen painovoiman avulla, mutta jos purkupaikka, esimerkiksi oja tai kaupungin sadevesiviemäri, on salaojaa korkeammalla, tarvitaan apua veden nostamiseen salaojapumppaamolla. Näin salaojat tyhjenevät oikeaoppisesti ja perustus pysyy kuivana.

– Kuten kaikki tiedämme, vesi ei kulje ylämäkeen, joten vesi siirretään sadevesiviemäriin pumppaamon avulla, Talokaivon Heikki Vihtonen kertoo.

Tavoitteena ja ihannetilanteena on aina veden luonnollinen, painovoimainen, kulku putkissa, mutta kaikilla rakennuspaikoilla se ei ole mahdollista. Pumppaamon tarve määräytyy perustuksen korkeuden ja purkupaikan välisen eron mukaan. 

Mistä tietää, että kiinteistö tarvitsee salaojapumppaamon?

Pumppaamon tarvetta ei yleensä voi arvioida pelkästään silmämääräisesti, sillä ratkaisevaa on rakennuksen perustusten ja purkupaikan välinen korkeusero. Vaikka tontti näyttäisi tasaiselta tai loivasti viettävältä, kaupungin hulevesiviemäri voi sijaita niin korkealla, ettei vesi salaojista pääse virtaamaan sinne painovoimaisesti.

Pumppaaamoa tarvitaaan erityisesti tasaisilla tonteilla, alavilla alueilla sekä kohteissa, joissa rakennus sijaitsee ympäröivää maastoa alempana. Myös rinnetonteilla pumppaamo voi olla tarpeen, jos salaojavesille ei ole sopivaa purkureittiä rinteen alapuolella. Jokainen kiinteistö on erilainen, minkä vuoksi ratkaisu suunnitellaan aina kohdekohtaisesti.

Pumppaamon tarve selviää usein vasta saneerauksen yhteydessä

Heikki Vihtosen mukaan saneerauskohteissa pumppaamo voi tulla ajankohtaiseksi usein kahdesta syystä. Ensinnäkin ennen 1990-lukua rakennettujen talojen salaojat on tyypillisesti sijoitettu perustuksen vierelle, kun nykykäytännön mukaan salaojat sijoitetaan perustuksen alapuolelle, siis noin 20 senttiä syvemmälle. Jo tämä korkeusero voi tehdä pumppaamosta välttämättömän. 

– Toinen syy voi olla se, että vanhemmissa rakennuksissa ei edes ole salaojia tai niiden purkupaikka on sellainen, johon vesiä ei voi enää ohjata. Tällaisesta esimerkkinä on jätevesiviemäri tai avo-oja, joka on aikojen saatossa peitetty, Vihtonen kertoo.

Koska remonttikohteet ovat keskenään varsin erilaisia, asettavat ne myös erilaisia vaatimuksia kohteeseen sopivalle pumpun teholle, mitoille ja rakenteelle. Talokaivo valmistaa asiakastarpeeseen räätälöidyt salaojapumppaamot työmaalta saatujen tietojen pohjalta.

– Pumppaamon toimitusprosessi on kaikkien kannalta sujuva, kun kohteeseen mittojen mukaan tehty pumppaamo pystytään toimittamaan paikalle muutaman työpäivän kuluessa. Näin työmaa etenee ilman turhia katkoksia ja myös sähköasennuksille jää riittävästi aikaa, Talokaivon Vihtonen toteaa.

Pumppaamo on helppohoitoinen ja huoleton

Nykyiset pumppaamot ovat pitkäikäisiä ja luotettavia apureita. Pumppujen käyttöikä on tyypillisesti 8-10 vuotta, eikä pumppaamo vaadi jatkuvaa huoltoa: kaksi kertaa vuodessa tehtävä kuntotarkastus riittää. Salaojapumppaamon huolto on pääosin ennaltaehkäisevää, eikä se yleensä vaadi erityisiä työkaluja.

– Pumppaamon aktiivisin sesonki on keväällä roudan sulaessa sekä syksyllä ennen pakkasten tuloa. Silloin kannattaa kuunnella, käykö pumppu normaalisti. Syksyllä on myös hyvä puhdistaa pihakaivojen sakkapesät, jotta pumppaamoon ei pääse hiekkaa tai kiviä, muistuttaa Heikki Vihtonen.

Salaojapumppaamon kansi kannattaa avata ja tarkistaa silmämääräisesti ettei säiliöön ole kertynyt hiekkaa, lehtiä, tai muuta roskaa, joka voisi haitata pumpun toimintaa. Samalla on hyvä varmistaa, että käynnistysvipu liikkuu vapaasti eikä ole jäänyt kiinni pumppuun tai kaivon rakenteisiin.

Puolivuosittain on syytä testata myös, toimiiko pumpussa oleva hälytin, joka ilmoittaa vedenpinnan noususta. Hälyttimen pitäisi joko sytyttää näkyvään paikkaan asennettu hälytysvalo tai lähettää viesti puhelimeen, kun vesi nousee hälytysrajaan. Näin asukas saa ajoissa tiedon mahdollisesta viasta ja voi tarkistaa tilanteen itse tai tilata huollon paikalle.

– Vedenpinta voi nousta esimerkiksi siksi, että jokin pieni roska on kiilautunut käynnistysvivan ja pumpun rungon väliin. Monesti pumpun saa siis kuntoon itsekin, Vihtonen pohtii.