Tässä blogisarjan viimeisessä osassa tarkastelemme salaojituksen riskirakenteita 1990-luvulta 2000-luvulle. Vaikka rakentamisen tekniikat ja materiaalit ovat kehittyneet merkittävästi, ei ongelmilta ole täysin vältytty. Aikaisempien vuosikymmenten rakenteellisten puutteiden sijaan riskit liittyvät usein toteutustapaan, huollon laiminlyöntiin tai siihen, ettei järjestelmää ole suunniteltu toimimaan kokonaisuutena.

1990-luku

1990-luvulla sadevesien ohjaamisessa käytetään toisinaan imeyttäviä salaojaputkia, jolloin vedet päästettiin imeytymään suoraan maaperään rakennuksen läheisyydessä. Tämä lisäsi perustusten kosteuskuormaa. Salaojitus saattoi edelleen puuttua kokonaan, tai putket oli asennettu liian korkealle suhteessa perustuksiin. Täyttöjä ei aina tehty kapillaarikatkaisevalla sepelillä, ja joissain kohteissa käytettiin edelleen peltosalaojaputkia, jotka eivät sovellu rakennusten perustusten kuivattamiseen.

Tarkastuskaivot saattoivat puuttua kokonaan tai olla piilossa maan alla, mikä estää huollon. Patolevyn yläreuna jäi usein maanpinnan alapuolelle ilman suojaavaa listaa, jolloin maa-aines tukki patolevyn tuuletusraon. Lisäksi patolevyä ei aina ulotettu anturan alapintaan asti, jolloin se ei suojaa koko perustusrakennetta.

2000-luku

2000-luvulla materiaalit ja ratkaisut ovat pääosin teknisesti laadukkaita, mutta ongelmat johtuvat usein toteutus virheistä ja huolimattomuudesta. Patolevyn yläreuna saattaa edelleen jäädä maan alle ilman suojaavaa listaa, mikä tukkii tuuletusraon. Myös patolevyn ulottaminen anturan alapintaan asti on voinut jäädä tekemättä.

Salaojien huolto- ja tarkastus mahdollisuuksiin ei aina ole panostettu riittävästi, mikä vaikeuttaa järjestelmän toiminnan varmistamista pitkällä aikavälillä. Lisäksi sadevesiä ei kaikissa kohteissa ole johdettu tarpeeksi kauas rakennuksesta, jolloin ne pääsevät kuormittamaan perustuksia ja salaojitusta tarpeettomasti.

Vaikka uudemmissa rakennuksissa salaojitusratkaisut ovat lähtökohtaisesti parempia kuin aiempina vuosikymmeninä, voivat pienetkin toteutusvirheet heikentää järjestelmän toimintaa merkittävästi. Salaojituksen toimivuus ei perustu pelkästään oikeisiin materiaaleihin, vaan myös huolelliseen suunnitteluun, oikeaan asennukseen sekä mahdollisuuteen tarkastaa ja huoltaa järjestelmää vuosien varrella. Kun nämä asiat huomioidaan, voidaan vähentää kosteusriskejä ja varmistaa rakennuksen perustusten pitkäikäisyys.